Tässä käsillä oleva kirja on sotakirja (linkki alla). Se kertoo isäni Pekka Kangasniemen sotareissun vaiheet vuosina 1941–1944. Isäni palveli JR 6:ssa 13. kranaatinheitinkomppaniassa. Hän eteni alikersantiksi ja siten ryhmänjohtajaksi. Hänen tehtäviinsä kuului etupäässä tulenjohtotehtävät.
Kirja Tj-aliupseerin sota PDF-muodossa (Tapio Kangasniemi 2015)
Tämän kirjan tekeminen on ollut mielessäni pitkään. Isäni ehti kuolla liian aikaisin, jotta olisin ollut valmis keskustelemaan hänen kanssaan sodasta. Olinpa kaiken lisäksi 1970-luvulla niin kiihkeä pasifistikin, etten näennäisesti ollut edes kiinnostunut sodasta, vaikka olin kuitenkin.
Pekka Kangasniemi 1941
Eipä tosin isänikään kovin innokas ollut sodasta puhumaan. Äitinikin oli sitä mieltä, ettei isälle tehnyt hyvää puhua sodasta. Äiti väitti, että joka kerta, kun isä oli puhunut jonkun sotakaverin kanssa kokemuksistaan, hän oli huutanut kauhusta seuraavana yönä.
Terapeuttina kuitenkin ajattelen, että kauhua kohti olisi pitänyt mennä vähin erin, ja näin lopulta kauhun läpi lepoon. Tämä prosessi isältä jäi tekemättä. Minä kenties osaltani käyn tätä prosessia tässä kirjassa. Ajattelenkin, etten olisi tämä, mikä olen, jos isä ei olisi ollut sodassa. Olen siis sodan lapsi, vaikka synnyinkin yli 10 vuotta sodan jälkeen. Sota jättää pitkän varjon tulevaisuuteen. Näin on aina ja jokaisen kohdalla.
Tänään annan suuren arvon isälleni ja muille hänen kaltaisilleen, jotka rähjäsivät vuosikausia rintamalla. Enkä rehellisesti sanottuna ole aivan varma, etteikö vastaava voisi uusiutua itään päin jonakin hetkenä. Sitä vain toivon, etteivät omat lapseni joutuisi kokemaan samaa, mitä isäni ja äitini kokivat, tai isovanhempani vuonna 1918.
Kirjan tarina etenee kutakuinkin kronologisesti. Vain asemasodan ajalta olen laittanut asioita hieman toisenlaiseen järjestykseen. Olen nimittäin ryhmitellyt asemasodan ajan valokuvia teemoittain, en vain aikajärjestykseen.
Toivon, että kirja isäni, kranaatinheittimen tulenjohtoaliupseerin (Tjau) sotareissusta antaa lukijalle ajatuksia ja oivalluksia.
Pirkkalassa huhtikuussa 2015
Tapio Kangasniemi
Traumankantajat 